Punatukkainen poika Turhautumisen purkua samanmielisiä etsien

Mihin vallankumous katosi?

  • Mihin vallankumous katosi?

Milloin vallankumous unohdettiin? Monet ovat puhuneet - niin oikealta kuin vasemmalta - että hipit ja punikit (kyllä minä saan noin omanlaisistani sanoa, pentele) tajusivat että “The Man” voitetaan parlamentaarisella toiminnalla sisältä päin. Mielenosoitukset, kukat hiuksissa ja kivääreissä sekä radikalismi muutenkin taantui, mutta viime aikojen Suomi on ollut varsinaista hullunmyllyä - mielenosoituksia on niin paljon, ettei laskea jaksa. Ja kuinka hienoa se onkaan! Kuinka iloinen olinkaan toivottuani elämästäni helposti vuosikymmenen, että kansa edes suutahtaisi, ja nyt se on sitten totta. Valitettavasti, uskokaa tai älkää, en ole siltikään tyytyväinen sossupummi ja valtion siivellä eläjä. Haluan lisää.

Suomen tilanne ei ole mennyt huonoksi itsestään. Nähtyäni (muistaakseni) Aamulehdestä mielipidekirjoituksen, jossa huomasin kuinka moni pääministereistämme on viime vuosina ollut porvareita, en hämmästellyt enää tilannettamme. Jos päälle lasketaan vielä (ollaan nyt ihan rehellisiä) Paavo Lipposen SDP:läiseksi aika oikeistolaisen politiikan, olemme olleet noin 20 vuotta porvarijohtoisen hallituksen maa. Ja mitä me olemme saaneet siitä?

No, luultavimmin Suomen pahimman laman sitten sen “ensimmäisen”, 7000 koditonta, leipäjonot, joissa on oikeasti enemmän jonoa kuin leipää, menetetyn itsenäisyyden instituutiolle, joka paitsi kontrolloi lainsäädäntöämme, myös tuo vapaakauppasopimuksen kaltaisia kapitalismin lonkeroita Suomi-neidon kaulan ympärille ja tietenkin auvoisan tulevaisuuden entisestään pienenevällä ammattiliittojen tarjoamalla turvalla.

Minä olen suomalainen mies. Rakastan omaa maatani, vaikka joka kerta kun kysyn, mitä suomalainen kulttuuri sitten pohjimmiltaan on, on ihmisten vaikea vastata. Voin kertoa, että minulle se on alistumattomuutta. Se on alistumattomuutta oikeistolaiselle oppressiolle, se on alistumattomuutta kielivähemmistönä 1800-luvulla, se on alistumattomuutta sensuurille ja alistumattomuutta ihmisoikeuksien loukkaamiselle. Valitettavaa on se, että valtion instituutiot kuten poliisi ohjaavat meitä alistumiseen ja samalla ohjaavat meitä toimimaan vastoin perusoikeuksiamme. Ei ole olemassa laitonta lakkoa, ei ole olemassa laitonta mielenosoitusta. Mitä meillä sitten on? Meillä on hallitus, joka hyökättyään joka kokoonpanollaan ensin työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä ja muita vähätuloisia kohtaan, vielä kehtaa hyökätä duunarienkin kimppuun. Ja niin on toiminut hienosti hallituksen indoktrinaatio, että monelle kansalaiselle riittää vain se, että hallitus tekee jotain. Kuinka monesti noin kuukausi sitten kuulinkaan kaduilla puheenvuoroja kuten “On se ny perkele kun ei ees bussilla pääse mihinkään lakon takia. Voisivat ne ny sieltä SAK:sta vähän joustaa. Pakkohan hallituksen oli jotain tehdä, SAK voisi tulla vähän vastaan”. Minä kysyn teiltä, miksi heidän pitäisi?

Lama ei ole työttömien syytä, eikä työllisten. Se ei ole vanhusten, opiskelijoiden tai lapsiperheiden syytä. Se on kapitalistin syytä. Markkinatalouden menetelmät ovat kiintoisia, kuten Iso-H sen ilmaisisi: Voitot on niiden voittoja, mut tappiot on yhteisii. Oikeastaan vielä pahempaa, tappiot kun näyttävät olevan tämän hallituksen toimilla täysin meidän. Vai vietiinkö yritysjohtajilta jotain? Saivatko bonukset nähdä saksia? Suljettiinko ökyrikkaitten veroparatiiseja? Ei, ei tietenkään, vaan annetaan katumuslaki, jotta saadaan ne muutamat miljoonat takasin (veronpalautuksista puhumattakaan). Ja muistetaan vielä, että hyökätään sitten ekaksi turkkilaisten pizzatoimintaa ja virolaisten rakennustoimintaa kohtaan, kun ne verorahat sieltä on varmasti ne suurimmat. Ai niin, eikä unohdeta tietenkään sotkea myös poliisia siihenkin.

Vientihän on meillä suuri ongelma, vaikka tilastojen mukaan se on jo vähän aikaa ollut nousussa, eikä sillä alun perinkään mitään massiivista laskua ole ollut. Samalla tavalla velka, jonka määrä on pitkään ollut Euroopan vähäisimpiä, kurjuuttaa meitä. Mutta niinkuin Alex sen ilmaisisi, politiikka vain on rikki. Kummallista vain, että konkurssikypsä Islanti tuomitsemalla pankkikeinottelijat ja nostamalla sosiaalimenoja tukineen sun muineen entisestään sai itsensä nousuun, ja voi kohta maksaa velkansa pois. Tästähän ei puhu kukaan.

Suomessa on viime aikoina esiintynyt vähintäänkin kansallissosialistista, sanotaan nyt sitten maahanmuuttokriittistä puhetta. Tästä liikkeestä tuntuu kuuluvan usein väitteitä, että me “suvakit” emme myönnä totuuksia. Nyt minä sitten myönnän.

Minä myönnän itse olleeni ja osaksi edelleen olevani rasisti. En ole siitä ylpeä, mutta myönnän ennakkoluuloni. Olen maahanmuuttokriitikko, ja tällä tarkoitan sitä, että olen maahanmuuttoa kohtaan kriittinen, näen siinä ongelmia. Tämä on täysin eri asia kuin oikeistolaisten tahrima sama käsite. En ole sitä mieltä, että Suomeen pitäisi tulla satoja tuhansia ihmisiä. En kiellä esimerkiksi rikostilastoja, olettaen että poliisi puhuu niiden kanssa totta. Näissä asioissa vaatisin rehellisyyttä. Ihmisten myöntyvyyttä siihen, että tilastot sanovat näin, miten pyrimme muuttamaan huonon tilanteen. Vaikkakin en ole samaa mieltä “rajat kiinni-porukan” kanssa, niin myönnettäköön, että näin monen ihmisen ollessaan jossain huolissaan, olisi ainakin reilua tutkia asiaa. Jos tosiaan on niin, että maahanmuuttajien rikokset ovat ongelma, me pyrimme ratkaisemaan asian. Jos työttymyys on ongelma, viittaan teitä katsomaan Islannin suuntaan. Nyt minä myönnän, olkaat hyvät. Minä olen ehdoton siinä, että Suomessa saa olla natseja. Jokaisella on täysi oikeus mielipiteeseen ja sananvapauteen, olen tässä yhtä ehdoton kuin monesti väärin siteerattu Voltaire. En kuitenkaan hyväksy sitä, että ihmisiä demonisoidaan. Mielipide ei kuitenkaan ole rikos, ja ei minusta myöskään tuomittava asia. Teko on tuomittava asia.

Toivon tiivistäneeni näkemykseni tähän. Monet radikaalin oikeiston jäsenet ovat hyökänneet sanallisesti kimppuuni, ja myönnän hyökänneeni myös. Keskustelua ei näytä syntyvän. Kapitalismi ei vie meitä mihinkään, ja jos Suomessa alkaa kuulua fasistisia ja natsihenkisiä puheenvuoroja, olemme matkalla kohti yhtä palavampaa korporatismia, ammattioikeuksien polkemista sekä ammattiyhdistyksien vaikutusvallan pienentämistä entisestään. Palaan alkulauseeseeni. Mihin katosi vallankumouksen mahdollisuus? Olen nähnyt paljon otsikoita, miten hallituksen odotetaan kaatuvan. Miksi odottaa? Muistutan, että Leninillä oli vain muutamia tovereita. Kyse on maamme, ja ennen kaikkea, kansamme pelastamisesta. Ennen pitkää kodittomat kuolevat kylmään ja leipäjonossa seisojat nälkään. Siksi päätänkin tekstini hieman muokattuun 70-luvun kohulauseeseen: Ihmiset, pyydän, antakaa vallankumoukselle mahdollisuus!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Vallankumoushan on jo menossa hallituksen ja opposition yhteisellä päätöksellä, lisää turvapaikanhakijoita tyyövoimapulaa ja väestörakennetta paikkaamaan.

Toimituksen poiminnat